Se, että ylipäätään ymmärrämme toisiamme on ihmeiden ihme. Miten on mahdollista, että minä, jonka muotit ovat täyttyneet näin ymmärrän sinua, jonka muotit ovat täyttyneet noin? Mahdollista se kuitenkin on, ja vieläpä jokapäiväistä. Maailmankaikkeudelle on nostettava hattua.

Kuitenkin jokainen, joka työskentelee inhimillisten resurssien – siis ihmisten – parissa on törmännyt väärinymmärrysten väistämättömyyteen. Kahden häntäluullisen lajitoverin kohtaamisessa tapahtuva vääjäämätön dissonanssi on mainio muistutus erilaisten muottiemme yhteensovittamisesta ja sen jatkuvasta vaikeudesta. Ymmärtämisen haaste on kuitenkin voitettavissa kunhan otetaan huomioon muutama perustekijä.

Aloitetaan sieltä, mistä kaikki alkaa: kotipesästä. Maailmankuvamme pohjana voidaan pitää perusnäkökulmaamme, eräänlaista mielemme kompassin magneettista napaa, joka ohjaa huomiotamme toistuvasti tiettyyn suuntaan. Tilanteessa kuin tilanteessa otamme ensisijaisesti huomioon joko omat ajatuksemme ja arvomme, tai toisten ajatukset ja jaetun arvomaailman, tai tavoitteet, toiminnan ja tulokset, tai laajemman systeemin ja kokonaisvision. Jo nämä neljä erilaista suuntaa erilaisine yhteisvaikutuksineen ja painotuksineen varmistavat, että ymmärryksemme menee ristiin.

Juttu muuttuu vielä moniulotteisemmaksi kun tarkastellaan osaamisalueitamme. Älyllisesti hyvin lahjakas henkilö saattaa olla täysi torvi henkilöstönhallinnassa. Tunnetasolla harvinaisen kompetentti lajitoverimme voi taas osoittaa täydellistä piittaamattomuutta henkisen kehityksensä suhteen. Näiden lisäksi eroamme merkittävästi myös yleisen kehitystasomme suhteen, mielentilojemme ja energiamme hallinnan suhteen sekä (herra varjele!) luonnetyyppiemme suhteen. Pelkästään yhden alueen eroavaisuus tekee kanssakäymisen toisinaan hankalaksi; entä sitten kun kyseessä on koko ihmisyytemme epätasainen maasto, erilaisine muotteineen?

Kokonaisuuden hallinta on haastava asia. Integraalicoachaus suhtautuu siihen kunnianhimoisesti ja samalla nöyränä  olemisen mysteerin edessä. Ehkä viisainta on tiedostaa mahdollisimman monta puuta metsästä, jonka annamme sitten kasvaa luonnollisesti – wu wei, kuten kiinalaiset joskus ennen muinoin olisivat sanoneet.

J-P Jakonen, Integral Apprentice Coach, filosofi ja uskontotieteilijä

”Filosofi on erikoisosaaja niille mahdollisuuksille,  joita kestävämpään kasvuun ja ideoiden iduttamiseen maailmankaikkeudessa ilmenee.”

Nykyaika vaatii kokonaisuuden näkemisen taitoa. Kyky nähdä metsä puilta on niin kukoistavan yrityksen, johtajuuden kuin elämänkin edellytys.  Muuten maailmankuva voi jäädä sirpaleiden kasaksi, joka sabotoi sekä tuloksia, toimintaa että osaamista.

Kokonaisuuksien hahmottaminen on 2010-luvulla tärkeämpää kuin koskaan. Maailman moniulotteisuus on kasvanut tasolle, jossa sen jäsentämiseen vaaditaan entistä kokonaisvaltaisempaa, kompleksisempaa ja kattavampaa otetta. Ei riitä, että osaa johtaa itseään tai toisia; että osaa ennakoida nousu- ja laskusuhdanteiden vaihtelut; että hallitsee organisaation systeemisen rakenteen; tai että osaa asettaa kvartaalitavoitteet ja pitää itseään ja alaisiaan vastuullisena. Maailman palapelin kokoaminen vaatii tietoa myös siitä taustasta, jota vasten rakennettava kuva nousee. Se vaatii tietoa laajoista inhimillisistä, yhteiskunnallisista ja – kyllä, jopa – metafyysisistä kokonaisuuksista, joiden hahmottaminen on kautta aikojen ollut filosofien tehtävä.

Yritysjohtajat ovat johtamisen asiantuntijoita strategisessa ja ihmisten johtamisessa sekä osaamisen kehittämisessä. Filosofi on asiantuntija maailman moniulotteisuuden hahmottamisessa ja perustavaa laatua olevien kysymysten esittämisessä. Filosofi voi oman alansa erikoisosaajana auttaa yritysjohtoa hahmottamaan niitä tekijöitä, jotka syvällä tasolla vaikuttavat johtamisen onnistumiseen. Filosofi on toisin sanoen erikoisosaaja niille mahdollisuuksille,  joita kestävämpään kasvuun ja ideoiden iduttamiseen maailmankaikkeudessa ilmene. Filosofi auttaa myös ennakoimaan rajoitteita, joita organisaatio- ja ajattelurakenteet tuottavat kestävälle tuloksenteolle ja innovaatioiden synnyttämiselle

Oikeiden johtamisen fokusten löytäminen edellyttää riittävän laajaa kontekstin havaitsemista. Mitä laajemman kontekstin filosofi ja yritysjohtaja yhdessä hahmottavat, sitä tehokkaammin johto voi tuottaa onnistumisen edellytyksiä moniulotteisessa maailmankaikkeudessa. Kyky ottaa huomioon taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ekologisen maastomme lisäksi yleisinhimillinen maasto, jossa toimitaan eli ihmismielen infrastruktuurin tunteminen auttaa myös asemoimaan toimintaa ja panostamaan oikeisiin asioihin kulloisessakin maastossa. Filosofinen asiantuntijuus tuottaa johtamiseen syvyyttä ja välittävää läsnäoloa. Se tekee yritysjohtajuudesta lempeän – ja tehokkaan – ”sodankäynnin” taidetta.

Utössä 15.1.2009,

JP Jakonen
Filosofi, uskontotieteilijä

Samaan aikaan joukko suomalaisia liike-elämän vaikuttajia, taloustoimittajia ja professoreja kiiruhti tukemaan Fortumin toimitusjohtajalleen maksamia korvauksia ja varoittelivat valtion tilanteeseen puuttumisen mahdollisista vaikutuksista markkinoilla. Fortumin hallintoneuvostolla ja hallituksella oli koko ajan mahdollisuudet puuttua  johdon palkitsemisjärjestelmään, mutta ne reagoivat vasta, kun asiasta nousi julkinen kohu.

Oliko Fortumin kohu yksittäinen ilmiö siksi, että se on valtion yhtiö? Vai ovatko ylimmän johdon palkkiot karanneet pahemman kerran käsistä monissa muissakin yrityksissä?

Minusta ovat. Samaan aikaan, kun tavallisilta kansalaisilta edellytetään palkka-malttia, ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan ja eläkeikään yritetään saada pidennystä, ylimmät johtajat jäävät eläkkeelle 60 –vuotiaina miljoonakorvausten kera. Ei siis ihme, jos työmoraali alkaisi rapistua pahemman kerran.

Miten sitten on mahdollista, että ylisuuria korvauksia ylipäätään maksetaan yritysjohdolle?  Edesmennyt amerikkalainen psykologian professori Irving L. Janis kysyi aikanaan, miksi viisaat miehet tekevät typeriä päätöksiä ryhmissä. Hän tutki mm. Kennedy’n Sikojen lahden maihinnousuun johtanutta päätöksentekoprosessia ja loi käsitteen Groupthink, jonka olen suomentanut joukkotyhmyydeksi.

Janisin mukaan useisiin ryhmiin liittyy sosiaalisen yhdenmukaisuuden paine, jossa ryhmän ”moraali” ajaa kriittisen ajattelun ohi. Ryhmä pitäytyy päätöksissään silloinkin, kun tulokset eivät ole toivottuja tai ne ovat jopa epäinhimillisiä tai moraalittomia. Hän otti esimerkiksi pommitusten auktorisoinnin siviilikohteisiin, koska vastassa on ”epäystävällinen hallitus”. Janis totesi tämän olevan seurausta siitä, että ryhmänäkemykseen sopeutumisella on taipumus lisääntyä, kun ryhmän koheesio lisääntyy. Janis piti joukkotyhmyyden oireina mm. haavoittumattomuuden illuusiota ja ylioptimismia, rationalisointia eli kielteisen palautteen tai varoitusten poisselittämistä kollektiivisesti, oman ja usein ympäröivästä maailmasta poikkeavan moraalin muodostumista ja stereotyyppisiä kuvia ulkopuolisista intressiryhmistä.

Olisiko johdon palkitsemisessa joukkotyhmyys korvannut kriittisen ajattelun? Ovatko päätösten eettiset ja moraaliset seuraukset jääneet havaitsematta, kun palkitsemisjärjestelmiä on luotu?  Millaiset moraalikäsitykset ohjaavat toimintaa silloin, kun kohtuuttomia  palkkioita jaetaan ja otetaan vastaan, vaikka ne eivät enää lisää motivaatiota tai sitoutumista?

O tempora, o mores!

Keijo Halinen
Bonäsissä 13.4.2009

Jälki kauhistuttaa. Johdon uskottavuus katoaa samaa vauhtia kuin usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa. Pelkojen ja huolien keskellä syntyy suunnatonta tyhjäkäyntiä. Kustannusleikkauksissa iso määrä osaamista leikataan ulos lopullisesti.

Parhaat saava helpoimmin työtä
Vanha sanonta on, että älyllinen pääoma menee sinne, missä sitä eniten halutaan ja pysyy siellä, missä sitä parhaiten kohdellaan. Massiivisten leikkausten keskellä saattaa niin sanotusti luu jäädä vetävän käteen. Nopeimmin työtä huonossakin työmarkkinatilanteessa saavat juuri parhaat osaajat. Usein he ovat myös ihmisiä, jotka uskaltavat kysyä, mitä mieltä tässä oravanpyörässä on.

Ratkaisut löytyvät pintaa syvemmältä
Useimmat organisaatiot panostavat hyvinäkin aikoina ensisijaisesti strategiaan, ohjausjärjestelmiin ja näkyvään toimintaan (oikealle puolelle alla). Strategiaa jalkautetaan (siis yritetään viedä jalkoihin eikä mieliin) ja näkyvää toimintaa tehostetaan. Mitä haastavammiksi ajat muuttuvat, sitä enemmän vaaditaan kykyä aitoon läsnäoloon ja kykyyn levollisesti kohdata ihmisten hätä. Jos organisaatiot uskaltaisivat panostaa enemmän itsensä kohtaamiseen ennen muiden kohtaamista, itsensä johtamiseen ennen muiden johtamista, organisaatiossa olisi johtajia ja asiantuntijoita, jotka hankalinakin aikoina kykenisivät levollisiin valintoihin ja välittäviin kohtaamisiin. Matka toisiin alkaa matkasta itseen. Kovimmat tulokset syntyvät pehmein keinoin.

Itsetuntemus ja itsensä johtaminen     Näkyvä toiminta
Itseluottamus                                         Asiakkaat
Motivaatio                                              Tuotteet
Asenne                                                   Palvelut
Puolustusmekanismit                             Tavoitteet ja tehtävät

Ihmissuhteet ja muiden johtaminen     Strategia ja ohjausjärjestelmät
Dialogi                                                    Strategia
Luottamus                                              Prosessit ja politiikat
Yhteistyö                                                Organisaatio
Erilaisuus                                               Raha

Muutos lähtee ihmisen sisältä
Ku me  puolustaudumme erilaisia uhkia vastaan ryhtymällä toimenpiteisiin, joilla miellettyä uhkaa torjutaan, tapamme reagoida eri tilanteisiin nousee sekä tietoisen minän valinnoista että puolustusmekanismeistamme. Me opimme torjumaan uhkia luomalla suojaksemme puolustusmekanismeja, joita jokainen onnistuminen vahvistaa. Levollisessa tilanteessa voimme valita tietoisesti, kovassa paineessa usein valintoja uhkaavat alitajuiset puolustusmekanismimme. Niiden kuvaan kuuluu, että ne suovat aina lyhytaikaista lievitystä kipuun.

Radikaalit leikkaukset organisaatioissa ovat puolustautumista taloudellisia uhkia vastaan. Organisaatiot oppivat myös luomaan  puolustusmekanismeja, joita jokainen onnistuminen vahvistaa. Myös organisaatioissa nämä mekanismit ovat lyhytaikaista lievitystä kipuun. Nopeilla irtisanomisilla saatetaan saada tulos parempaan kuntoon nälkäisiä sijoittajia varten ja samalla ulostaa paljon siitä osaamisesta, jota tarvitaan, kun nousu alkaa.

Mahatma Gandhi sanoi joskus: Ole se muutos, jonka haluat saada aikaan maailmassa (”Be the change you want to see in the world”). Mitkään sanat tai julistukset eivät korvaa esimiehen omalla esimerkillä johtamista. Kuinka moni esimies uskaltaa askeltaa itsetuntemuksen ja eheytymisen polkua voidakseen paineisissa tilanteissa valita levollisesti ja samalla auttaa alaisiaan suoriutumaan arjen haasteista?

Keijo Halinen
Bonäs,
Tenhola

Valmensin taannoin esimiehiä eräässä teollisuusyrityksessä. Osanottajat tulivat tehtailta, markkinoinnista, pääkonttorista ja eri funktioista. Kun kysyin esittäytymisen yhteydessä, millaisista tunnelmista he tulivat valmennukseen, vastaukset kuuluivat: sekavista tunnelmista, kun organisaatiomuutokset ovat menossa ja lomautusilmoituksia satelee; mustista tunnelmista irtisanomisten ja lomautusten keskeltä; epäilevistä tunnelmista: pystyykö sitä tähänkään valmennukseen keskittymään, kun ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mukana oli myös iloa siitä, että voimavaroja saadaan nyt lisää jossakin ja toisissa paikoissa niitä saadaan tehokkaampaan käyttöön. Olin kiitollinen siitä, että kaiken tämän keskellä osanottajat olivat valinneet ajan ottamisen oman johtajuutensa kehittämiseen.

Monilla toimialoilla rakennemuutokset ovat johtaneet henkilöstön vähennyksiin jo jonkin aikaa. Ne ovat sellaisenaan muutoksia, joissa ihminen kysyy itseltään, miten minulle käy ja energian käyttöä suuntaa huoli omasta tulevaisuudesta. Kun tähän lisätään paniikkijarrutukset, jotka ovat johtaneet nopeassa tahdissa YT –neuvotteluihin ja tuhansien ihmisten irtisanomisiin,  ja monenlaiset kielteiset uutiset maailmalta, ihmisten huoli arjessa selviämisestä on kasvanut huimasti. Kun huolet vievät huomion, arjen toimintakyky rampautuu helposti. Näin on käymässä monille yrityksille. Tämän päivän leikkaukset tuhoavat helposti huomisen kilpailukyvyn.

YLE’n teema esitti jokin aika sitten ohjelman, jossa tutkijat pyysivät kokeeseen osallistuneita ihmisiä laskemaan heille esitellyltä filminpätkältä keltaisen joukkueen syötöt koripallokentällä toisilleen (he pelasivat sinistä joukkuetta vastaan). Useimmat osanottajat osasivat kertoa tarkasti syöttöjen lukumäärän. Kun tutkijat kysyivät, havaitsiko joku vielä muuta, vain muutama käsi nousi ylös. Keskittäessään kaiken energiansa syöttöjen laskemiseen, useimmat eivät olleet havainneet, että kuvatun pelituokion aikana kentällä oli näkyvästi astellut gorilla. Kun filmi näytettiin uudelleen ilman syöttöjen laskemisvelvoitetta, gorilla havaittiin heti. Käykö yrityksissä samoin: kun huomio on yksisilmäisesti taloudellisessa tehokkuudessa, jäävätkö ”gorillat” eli luovat mahdollisuudet havaitsematta. Sitä saat, mitä tilaat.

Välittäminen on muutosjohtamisen ydin

Markkinatilanteeseen ja toimialan muutoksiin sopeutuminen on epäilemättä vastuullisen yritysjohdon velvollisuus. Miten sitä tehdään, ratkaisee sen, miten yritys pääsee mukaan uuteen nousuun. Silloin kun vaikeatkin muutokset tehdään niin, että niitä toteuttavat esimiehen olemisellaan ja käytöksellään viestittävät aitoa välittämistä, ihmisissä syttyy tulevaisuuden toivo. Tämä toivo tuottaa energiaa, joka auttaa voittamaan esteitä ja suuntaamaan arjen valinnat tulokselliseen tekemiseen. Silloinkin, kun ihminen tietää tulevansa irtisanotuksi, aidosti välittävä yritysjohto ja esimiehet luovat tilaisuuksia uuteen alkuun, ei pelkästään opastusta työhakuun.

Meille kaikille on tärkeää, että tiedämme työllämme oleva merkitystä ja että työmme tulokset huomataan.  Siksi on tärkeää löytää sellaisia uusia alkuja, jotka vastaavat sitä, mitä me ihmisinä pohjimmiltamme pidämme tärkeänä. Sama pätee myös niihin tilanteisiin,  joissa ihminen on saanut kokonaan uudenlaisen vastuun muutosten myötä.

Jokaisen esimiehen on hyvä kysyä itseltään: mistä ihmiset tietävät, että välitän heistä aidosti? Vastaus voi tuottaa miljoonien eurojen eroja tulosriville.

Keijo Halinen
Bonäs
Tenhola

Ripulla oli yllään esiliina, jossa luki ”Le Chef”. Hetken toisiamme katseltuamme tunnistimme toisemme (Ripu tunnisti minut ensin). Risto Pulkkinen oli yksi niistä ystävistä, jotka 40 –vuotispäiväni aamuna kävivät herättämässä minut samppanja-aamiaiselle. Iloni oli sanoinkuvaamattoman suuri. Löysin ystäväni, joka oli pitkään ollut kateissa.

Kun ajattelin tätä jälleennäkemisen ja löytämisen iloa, mietin että olisipa hienoa, jos tuntisin säännöllisesti samaa iloa työpaikalla. Ja olen itse asiassa tuntenutkin. Hyvä ystävä, myynnin ammattilainen, otti yhteyttä ja tarjoutui auttamaan asiakasyhteyksissämme.  Vaimoni Monica Halinen, moninkertainen terapeutti (perheterapeutti, analyyttinen lyhytterapeutti, hahmoterapeutti sekä kriisi- ja traumaterapeutti) ilmaisi pohdinnan jälkeen valmiutensa työskennellä yrityksessämme oman työnsä ohella.  Väreet kulkivat selkäpiitä pitkin, kun Olli Ahvenlahti kertoi tarinoiden muodossa  esimerkkejä siitä, miten vaikeissakin työolosuhteissa voi säilyttää  minuutensa.

Le Chef johdatti mieleni myös siihen, miten, ”Le Chef” eli esimies työpaikalla voi ylläpitää kohtaamisen ja löytämisen iloa. Kun ihminen voi hyvin, hänellä on edellytykset levolliseen kohtaamiseen  (ihmisten johtamiseen) ja kun hän tuntee  liiketoiminnan tärkeysjärjestykset, hänellä on edellytyksiä valita arjen tekeminen oikein eli tehdä oikeita asioita. Näin ammatillisesta osaamisesta tulee tuloksia tuottavaa osaamista.

Mistä syntyy sitten hyvinvointi, joka mahdollistaa levollisen kohtaamisen? Se tulee siitä, että tiedän, kuka olen, mikä minulle on tärkeää ja minne olen matkalla.  Tämä matka on elämän mittainen ja mitä varhemmin sen aloittaa, sitä nopeammin levollisen kohtaamisen kyvyn saavuttaa. ”On surullista katsella seniorijohtajia, jotka kämmenet hikoillen ja kädet täristen tulevat kuulemaan 360° -palautteita”, sanoi eräs ystäväni, henkilöstön kehittämisen ammattilainen.

Mihin sinun organisaatiosi panostaa johtamisen kehittämisessä? Strategioihin, prosesseihin, kompetensseihin, johtamistaitoihin? Onko ihmisenä kasvaminen tärkeä panostuskohde?

Keijo Halinen
Bonäsissä 29.1.2009

Edellisessä viikonvaihteessa valmensin seurakuntamme nuoria ihmissuhdetaidoissa  samoilla työkaluilla kuin alkuviikon kouluttajakoulutuksessa muita konsultteja. Työkalu oli Human Element/Elementti B. Elementti B on työkalu yksilöiden ja tiimien käyttöön sen tutkailuun, mikä merkitys ihmissuhteissa on mukaan ottamisella ja mukaan menemisellä, johtamisella ja johdettavaksi suostumisella sekä avoimuudella itsestä ja kyvystä  olla läsnä muiden avoimuudelle. Loppuviikosta vedin Tilannejohtamisen, SLII, valmennuksen auttaakseni esimiehiä tunnistamaan ihmisten tilanne- ja tehtäväkohtaiset tarpeet sekä reagoimaan niihin oikealla johtamisella. Lauantaina johdin vielä tuokion kotiseurakuntani näky –keskustelua. Valmennukset onnistuivat hyvin, paitsi että viikon jälkeen lauantaina sairastuin. Miksi?

Edellisellä viikolla tunsin, että kuiva yskäni oli painumassa keuhkoputkeen, joten sain lääkekuurin, jonka turvin vedin viikon valmennukset. Jaksoin hyvin ja luulin, että  olin jo parantunut. Lauantai –iltana  aloin täristä vilusta ja kunto heikkeni niin, että oli uudelleen mentävä lääkärin. Diagnoosi: keuhkokuume.

Oliko niin, että kehoni reagoi, kun itse en ymmärtänyt sitä tehdä? Todennäköisesti. Kuinka usein me velvollisuudentuntoiset suomalaiset riskeeraammekaan terveytemme osaamatta pysähtyä lepäämään? Valmentajana puhun usein ihmisille levon ja liikunnan merkityksessä elämän tasapainon ja hyvinvoinnin kannalta. Ne ovat myös edellytyksiä sille, että voi tehdä levollista tutustumismatkaa itseen.

Niinpä niin. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä. Sitä paitsi käsky ”rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi”  kehotti aloittamaan itsestä huolehtimisesta.

Tehkäämme parannus.

Keijo Halinen
Bonäsissa 13.10.2008

Lämmin kiitos saamistani rohkaisevista palautteista ensimmäisestä blogistani.
Tällä viikolla olen pohtinut ilon merkitystä ihmisen elämässä. Will Schutz’in mukaan ilo on tunnetta  siitä, että saan käyttää kaikkia voimavarojani, koko potentiaaliani (Will Schutz oli Human Potential liikkeen avainhahmoja ja Human Element –ajattelun sekä tänä vuona 50 vuotta täyttävän FIRO –ajattelun kehittäjä). Suppilovahverometsässä tunsin suurta  löytämisen iloa siitä, että suppiksien ohella löysin kanttarelleja ja vaaleita orakkaita . Pieni selkäkipu tai flunssainen olo eivät olleet esteenä, vaikka pitkää sienilenkkiä en jaksanutkaan tehdä.

Milloin sitten voin sanoa käyttäneeni koko potentiaaliani? Ne ovat olleet niitä ohikiitävinä hetkiä, joina minun ei ole tarvinnut esittää  mitään kenenkään toisen silmissä, hetkiä jolloin olen ilman pelkoja ja varauksia pystynyt käyttämään kaikkea sitä, mitä minussa on. Sienimetsässä mieli oli keskittynyt eikä sinne mahtunut murheita tai syyllisyyksiä. Tunnistan myös hetkiä, joina olen saanut juuri oikeat sanat haastavaan tilanteeseen ja löytänyt yksinkertaisuutta monimutkaisuuden tuolla puolen. Fritz Perls sanoi joskus: ”I don’t give a fig for simplicity on this side of complexity, but I’d give my life for simplicity on the other side of complexity”.

Sienimetsässä tunsin olevani arvokas ihminen ihan sellaisena kuin olen. Se pani miettimään, miksi vasta vähitellen olen alkanut hyväksyä oman keskeneräisyyteni niin kehossani kuin mielessäni. Vaikka olen tietoisella tasolla ymmärtänyt sen merkityksen, tulos on silti hämmästyttänyt minua. Mitä paremmin olen hyväksynyt keskeneräisyyteni ja itseni juuri sellaisen kuin olen, sitä paremmin olen saanut kaikki aistini ja kaiken osaamiseni käyttööni .  Mitä paremmin pystyn keskittämään koko tietoisuuteni johonkin ilman esteitä, sitä toimintakykyisempi olen ollut tilanteessa.

Avoimuus ja rehellisyys itselle ja muille sekä panostaminen itseni tuntemiseen ovat olleet omassa prosessissani ratkaisevia avaimia. Varsinkaan rehellisyys itselle ei ole aina ollut helppoa. Esimerkiksi  se, että ylipainoinen kroppani on seurausta arjen valinnoistani, kuulostaa yksinkertaiselta, vaikka sen tunnustaminen on ollut välillä tuskallisen vaikeaa. Ruokailu- ja liikuntatottumuksillani on seurauksensa. Silti voin tänä päivänä kokea aitoa iloa siitä, että olen terve ja että voin valita joka päivä toisin. Joinakin päivänä voin myös hyvällä omalla tunnolla retkahtaa herkulliseen jäätelöön tai salmiakkisuklaaseen. Silloin, kun ei tarvitse olla täydellinen tai ylikriittinen itseään kohtaan, ei tarvitse kantaa turhia häpeän tai syyllisyyden tunteita. Häpeästä ja turhasta syyllisyydestä ja eroon pääseminen vapauttaa energiaa.

Aito kokemus siitä, että olen arvokas ihminen alkaa itseni hyväksymisestä silloinkin, kun olen ihan eksyksissä. Hukassa on hyvä olla, sillä silloin minulla on mahdollisuus kasvaa ja löytää uusia ratkaisuja.
Sanomamagazines’in julkaisema GEO pohtii tuoreessa numerossaan kysymystä, voiko mieli parantaa ruumiin. Samaa kysymystä Will Schutz pohti lähes koko elämänsä ajan. Vaikka suoraa kausaalista yhteyttä ei tiettävästi olekaan pystytty todistamaan, eri tutkijoilla on paljon kokemuksia sitä, kuinka mieli voi parantaa. Ilo on tila, jossa koko minäni on vapaasti käytössäni. Jos mieli voi parantaa, iloinen mieli ylläpitää terveyttä ja tuottaa voimavaroja käyttöön. Joku kutsuisi sitä flow’n edellytykseksi. Flow on psykologi Mihály Csíkszentmihályi’n mukaan mielentila, jossa ihminen on täysin ja keskittyneesti uppoutunut siihen, mitä hän onnistuneesti tekee.
Minulla on aina mahdollisuus tuottaa parantavaa iloa itselleni ja muille. Olen oppinut, että iloinen mieli ei synny itsestään.  Riittävä lepo, aika itselle ja itsestä huolehtiminen, aika rakkaimmille ja ihmissuhteista huolehtiminen tuottavat sitä sisäistä rauhaa ja tasapainoa, jonka varassa voin iloiten elää terveemmin ja saada enemmän aikaan.

Iloista alkavaa viikkoa,
Keijo Halinen
21.9.2008 Bonäsissa, Tammisaaressa

Tasapaino elämässä on ohikiitävä hetki ja silloin, kun olen ylirasittunut, pienilläkin asioilla on taipumus muuttua ärsyttäviksi ja henkilökohtaisiksi.

Se, mikä meistä jää jäljelle aikanaan, on rakkaus, jota olemme levittäneet ympärillemme. Tämä oli Georg Henrik von Wright’in viesti Hesarin lukijoille vuosia sitten. Rakastaakseen ja saadakseen rakkautta ei tarvitse olla täydellinen. On upeaa, että on olemassa ympäristö, jossa ei tarvitse esittää mitään. Eikä tarvitse olla täydellinen voidakseen rakastaa itseään. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, sanoi Jeesus fariseukselle, joka kysyi mikä on käskyistä suurin.

Meillä kaikilla on mahdollisuus luoda ympärillemme ilmapiiri, jossa ihmisten on helppo pitää itsestään ja olla oma itsensä. Will Schutz sanoi aikanaan: “Kun sanon, että pidän sinusta, se oikeasti tarkoittaa, että sinun läsnä ollessasi minun on helppo pitää itsestäni”.

Kukoistavaa viikonloppua ja alkavaa viikkoa.

Keijo Halinen