Kauppalehden kolumnissa Merina Salminen kirjoitti 9.4. 2009 maineikkaasta ranskalaisesta Insead’in bisneskoulusta, jonka johtamisfoorumissa pohdittiin sitä, kuinka suuri syy talouskriisiin finanssialan ylisuuret insentiivit ovat olleet. Hän siteerasi Insead’in rahoituksen professoria Urs Preyer’iä, jonka mielestä ylimmän johdon kohtuuttomat palkkiojärjestelyt osoittavat vääristynyttä suuntaa koko organisaatiolle. Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti piti A-talk’issa 9.4.2009 osakekurssiin sidottua palkkiojärjestelmää kohtuuttomana tilanteessa, jossa kuluttajat ovat sähköyhtiöiden panttivankeja.
Samaan aikaan joukko suomalaisia liike-elämän vaikuttajia, taloustoimittajia ja professoreja kiiruhti tukemaan Fortumin toimitusjohtajalleen maksamia korvauksia ja varoittelivat valtion tilanteeseen puuttumisen mahdollisista vaikutuksista markkinoilla. Fortumin hallintoneuvostolla ja hallituksella oli koko ajan mahdollisuudet puuttua johdon palkitsemisjärjestelmään, mutta ne reagoivat vasta, kun asiasta nousi julkinen kohu.
Oliko Fortumin kohu yksittäinen ilmiö siksi, että se on valtion yhtiö? Vai ovatko ylimmän johdon palkkiot karanneet pahemman kerran käsistä monissa muissakin yrityksissä?
Minusta ovat. Samaan aikaan, kun tavallisilta kansalaisilta edellytetään palkka-malttia, ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan ja eläkeikään yritetään saada pidennystä, ylimmät johtajat jäävät eläkkeelle 60 –vuotiaina miljoonakorvausten kera. Ei siis ihme, jos työmoraali alkaisi rapistua pahemman kerran.
Miten sitten on mahdollista, että ylisuuria korvauksia ylipäätään maksetaan yritysjohdolle? Edesmennyt amerikkalainen psykologian professori Irving L. Janis kysyi aikanaan, miksi viisaat miehet tekevät typeriä päätöksiä ryhmissä. Hän tutki mm. Kennedy’n Sikojen lahden maihinnousuun johtanutta päätöksentekoprosessia ja loi käsitteen Groupthink, jonka olen suomentanut joukkotyhmyydeksi.
Janisin mukaan useisiin ryhmiin liittyy sosiaalisen yhdenmukaisuuden paine, jossa ryhmän ”moraali” ajaa kriittisen ajattelun ohi. Ryhmä pitäytyy päätöksissään silloinkin, kun tulokset eivät ole toivottuja tai ne ovat jopa epäinhimillisiä tai moraalittomia. Hän otti esimerkiksi pommitusten auktorisoinnin siviilikohteisiin, koska vastassa on ”epäystävällinen hallitus”. Janis totesi tämän olevan seurausta siitä, että ryhmänäkemykseen sopeutumisella on taipumus lisääntyä, kun ryhmän koheesio lisääntyy. Janis piti joukkotyhmyyden oireina mm. haavoittumattomuuden illuusiota ja ylioptimismia, rationalisointia eli kielteisen palautteen tai varoitusten poisselittämistä kollektiivisesti, oman ja usein ympäröivästä maailmasta poikkeavan moraalin muodostumista ja stereotyyppisiä kuvia ulkopuolisista intressiryhmistä.
Olisiko johdon palkitsemisessa joukkotyhmyys korvannut kriittisen ajattelun? Ovatko päätösten eettiset ja moraaliset seuraukset jääneet havaitsematta, kun palkitsemisjärjestelmiä on luotu? Millaiset moraalikäsitykset ohjaavat toimintaa silloin, kun kohtuuttomia palkkioita jaetaan ja otetaan vastaan, vaikka ne eivät enää lisää motivaatiota tai sitoutumista?
O tempora, o mores!
Keijo Halinen
Bonäsissä 13.4.2009
Kommentoi blogimerkintää