Pohdimme konsulttikumppanini kanssa 14.1 kuluvaa vuotta yrityksemme viestiä asiakkaille ja päätimme kävellä lounaalle Kauniaisten keskustaan ja Ripun Fisumestaan, jossa söimme yhden elämäni parhaista lohikeitoista.
Ripulla oli yllään esiliina, jossa luki ”Le Chef”. Hetken toisiamme katseltuamme tunnistimme toisemme (Ripu tunnisti minut ensin). Risto Pulkkinen oli yksi niistä ystävistä, jotka 40 –vuotispäiväni aamuna kävivät herättämässä minut samppanja-aamiaiselle. Iloni oli sanoinkuvaamattoman suuri. Löysin ystäväni, joka oli pitkään ollut kateissa.
Kun ajattelin tätä jälleennäkemisen ja löytämisen iloa, mietin että olisipa hienoa, jos tuntisin säännöllisesti samaa iloa työpaikalla. Ja olen itse asiassa tuntenutkin. Hyvä ystävä, myynnin ammattilainen, otti yhteyttä ja tarjoutui auttamaan asiakasyhteyksissämme. Vaimoni Monica Halinen, moninkertainen terapeutti (perheterapeutti, analyyttinen lyhytterapeutti, hahmoterapeutti sekä kriisi- ja traumaterapeutti) ilmaisi pohdinnan jälkeen valmiutensa työskennellä yrityksessämme oman työnsä ohella. Virve Larimo, ammattinäyttelijä (FIA) ja Gestalt –terapeutti, on innolla ollut mukana yhteisellä löytöretkellä Monican kanssa hahmottamassa, miten voisimme tukea asiakkaitamme haastavissa kohtaamisissa, joita näinä aikoina riittää. Väreet kulkivat selkäpiitä pitkin, kun Olli Ahvenlahti kertoi tarinoiden muodossa esimerkkejä siitä, miten vaikeissakin työolosuhteissa voi säilyttää minuutensa ja Pasi liitti siihen kokemuksiaan matriisiorganisaation haasteista.
Le Chef johdatti mieleni myös siihen, miten, ”Le Chef” eli esimies työpaikalla voi ylläpitää kohtaamisen ja löytämisen iloa. Kun ihminen voi hyvin, hänellä on edellytykset levolliseen kohtaamiseen (ihmisten johtamiseen) ja kun hän tuntee liiketoiminnan tärkeysjärjestykset, hänellä on edellytyksiä valita arjen tekeminen oikein eli tehdä oikeita asioita. Näin ammatillisesta osaamisesta tulee tuloksia tuottavaa osaamista.
Mistä syntyy sitten hyvinvointi, joka mahdollistaa levollisen kohtaamisen? Se tulee siitä, että tiedän, kuka olen, mikä minulle on tärkeää ja minne olen matkalla. Tämä matka on elämän mittainen ja mitä varhemmin sen aloittaa, sitä nopeammin levollisen kohtaamisen kyvyn saavuttaa. ”On surullista katsella seniorijohtajia, jotka kämmenet hikoillen ja kädet täristen tulevat kuulemaan 360° -palautteita”, sanoi eräs ystäväni, henkilöstön kehittämisen ammattilainen.
Mihin sinun organisaatiosi panostaa johtamisen kehittämisessä? Strategioihin, prosesseihin, kompetensseihin, johtamistaitoihin? Onko ihmisenä kasvaminen tärkeä panostuskohde?
Keijo Halinen
Bonäsissä 29.1.2009
Kommentoi blogimerkintää